Huumorilehti Pahkasika on ilmestynyt vuoden 1975 jälkeen yhteensä 79 kertaa. Suurin osa Pahkasian numeroista on myyty loppuun – osa jo vuosikymmenet sitten.
Nyt kaikista Pahkasian numeroista tulee uudet, remasteroidut painokset.
Ensimmäinen remasteroitu Pahkasika ilmestyi joulukuussa 2019. Projekti on tarkoitus saada päätökseen keväällä 2025, jolloin tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta Pahkasian ensimmäisen numeron julkaisemisesta.
Miksi hitossa moinen homma?
1) Kuten toisaalla tällä sivustolla – Pahkasian historiikissa – kerron, Pahkasian teon ensimmäisten vuosien käytinvoimana olivat tekijöiden punaposkisena puhkuva tekemisen into yhdistettynä täydelliseen tekniseen osaamattomuuteen. Tuloksena syntyi leegio Pahkasian numeroita, joissa oli kyllä reipas meininki päällä, mutta joita oli monasti hankala tai jopa lähes mahdoton lukea.
Myöhemmin kokemus ja taidot karttuivat, mutta rahapussi ei. Pahkasiat ladottiin ja painettiin siellä, mistä halvimmalla sai. Syntyi siis runsaasti suttua ja huokeaa pulkkipaperia.
2) Pahkasian säännöllinen ilmestyminen loppui vuonna 2000. Sen jälkeen Pahkiksen vanhojen numeroiden hinnat alkoivat hiipiä ylöspäin.
Eniten liikkeellä olevia Pahkasian vanhoja numeroita saa divareista edelleenkin muutamalla eurolla, mutta harvinaisimmista numeroista saa pulittaa useamman kympin.
Kuulin vuosituhannen alussa huhun, jonka mukaan muutaman alkupään numeron nipusta olisi pyydetty tuhatta markkaa. Järkyttävä hinta!
Korkein hinta, jonka itse olen nähnyt, oli 2010-luvun puolivälissä kirjamessuilla bongaamani sadan euron hinta jostakin 1980-luvun alkuvuosien numerosta. Eräs Pahkasian perustajajäsenistä raportoi nähneensä vuonna 2019 jo 120 euron hintaisen Pahkasian numeron.
Aivan käsittämättömiä summia mokomasta tavarasta!
3) Saan säännöllisesti yhteydenottoja Pahkis-faneilta, jotka etsiskelevät tiettyjä kokoelmistaan puuttuvia Pahkasian numeroita. Valitettavasti en ole osannut etsijöitä neuvoa. Tietyt Pahkasian numerot eivät yksinkertaisesti vain liiku.
Tässäpä olivat kolme syytä – heikko tekninen laatu, ylettömäksi riistäytyneet hinnat ja keräilijöiden avittaminen – Pahkasian uusien painosten julkaisemiselle.
(No, lähipiiristäni kyllä muistutetaan hieman kiusallisesti, että monet muusikot alkavat ikääntyessään tehdä uusia miksauksia vanhoista hiteistään, koska uusia ei enää synny. Jätän tällainen epäasiallinen hammastelun tietenkin omaan arvoonsa!)
Mitä ”remasterointi” tarkoittaa?
Sanaa remasterointi käytän tässä yhteydessä lainausmerkeissä. Termihän liittyy lähinnä kuva- ja äänijulkaisujen laadun parantamiseen. Laadun parantamisesta on toki kyse myös tässä nyt käsillä olevassa harjoituksessa.
Toisaalta voisimme käyttää konservointi-termiä. Konservointi tarkoittaa jonkin esineet tai vastaavan käsittelemistä siten, että sen säilyminen jälkipolville turvataan.
Projektini tarkoitus on konservoida ja remasteroida koko Pahkasika-kattaus sellaiseen asentoon, että se on jälleen lukevan yleisön saavutettavissa – ensin printtiversiona ja mahdollisesti joskus tulevaisuudessa sähköisessä muodossa.
1) Kaikki tekstit ladotaan uudelleen.
Vanhojen Pahkasikojen tekstit on aikanaan ladottu mitä erilaisemmilla ja kummallisimmilla tavoilla.
1980-luvun alkuvuosiin saakka käytössämme oli lähinnä monimutkaisia sähkökirjoituskoneita muistuttavia latomakoneita. Niiden tuottama teksti oli heikkotasoista.
Myöhemmin siirryimme ammattimaisempaan ratkaisuun eli valoladontaan. Laatu parani monta kertaluokkaa.
1990-luvun alussa tulivat käyttöön ensimmäiset tietokoneet. Lehdenteko helpottui, nopeutui ja halpeni melkoisesti. Valitettavasti tietokoneistuminen merkitsi tekstin laadulle (nyt en siis puhu sisällöstä vaan ulkonäöstä) ainakin aluksi takapakkia.
Remasteroitujen Pahkasian numeroiden kaikki tekstit ladotaan uudestaan. Käytettävät tekstileikkaukset – tai fontit, kuten monet niitä haluavat nimittää – ovat samat kuin alkuperäisissä Pahkasian numeroissakin. Mutta laatu on nyt huippuluokkaa. Enää ei siis tarvitse leipätekstissä arvuutella q- ja g-kirjaisten eroa…
2) Pahimmat tekstivirheet korjataan.
Olen tätä kirjoitettaessa jo remasteroinut Pahkasian numerot 9–14.
Jokaisen albumista on löytynyt ainakin pari-kolmesataa virhettä. Osa on isompia mokia ja osa niin pieniä, että tavallinen lukija ei ole kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
Korjattavaa on löytynyt lähes jokaisesta jutusta. Vikalista on lavea: lyöntivirheitä, välimerkkivirheitä, kielioppivirheitä, väärin kirjoitettuja (ulkomaan)sanoja, mahdottomia lauserakenteita jne. Joissakin jutuissa ovat jopa kappaleet luiskahtaneet väärään järjestykseen!
Yritän korjauksia tehdessäni säilyttää mahdollisimman tarkoin alkuperäisen tekstin klangin, rytmin ja tyylin. Lähtökohtaoletukseni on kuitenkin se, että juttu ei mene pilalle, vaikka siihen lisää puuttuvan pilkun tai kirjoittaa sanat Connecticut tai Winston Churchill oikein.
Paljon kiistanalaisempi korjailu koskee tekstin rakenteeseen puuttumista.
Varsinkin varhaisista Pahkasian numeroista löytyy runsaasti hengästyttävän pitkin – jopa yli puolen sivun mittaisia – kappaleita ja lähes yhtä pitkiä virkkeitä. Asiaa pitkään pähkäiltyäni päätin antaa lukukelpoisuudelle ja ymmärrettävyydelle etuajo-oikeuden ja rytmitin joitakin tekstejä lukukelpoisempaan asentoon.
3) Kuvapuolessa on vain vähäisiä korjailuja.
Korjauksissa on kyse lähinnä piirrosten ja sarjakuvien putsaamisesta ylimääräisistä ”roskista” ja varjoista, joita vanha taitto- ja painotekniikka aiheuttivat.
Sarjakuvien teksteistä olen korjannut vain kiusallisimmat kirjoitusvirheet. Samaten retusoin ainoastaan piirtäjien ilmiselvät huolimattomuusvirheet.
Piirrosten painojälki pysyy remasteroiduissa Pahkasioissa pääsääntöisesti samana kuin alkuperäisissäkin numeroissa. Joissakin tapauksissa se jopa paranee laadukkaan paperin ja nykyaikaisen painotekniikan ansiosta.
Eniten sanomisen sijaa löytyy valokuvista. Olen joutunut skannaamaan valokuvat vanhojen Pahkasikojen sivuilta, sillä alkuperäisiä kuvia ei ole käytettävissä. Valokuvien laatu on kiistatta kärsinyt.
Ison osan ongelmasta otan omaan piikkiini. On vallan ilmeistä, että en yksinkertaisesti vain osaa skannata valokuvamateriaalia riittävällä teknisellä ammattitaidolla.
Pahoittelen! Olen vain pahainen yhteiskuntatieteilijä – en insinööri.
4) Sivujen uusi taitto alkuperäisen mallin mukaan.
Kaikken sivujen taitto on tehty täysin uudelleen – mutta alkuperäistä mallia mahdollisimman tarkasti noudattaen.
Isoja muutoksia en ole taittoihin tehnyt, mutta pientä fiksaamista olen harrastanut lähes kaikilla sivuilla.
Tekstit, kuvat, otsikot, graafiset elementit (linjat, raamit, tehosterasterit ym.) ovat alkuperäisessä järjestyksessä ja alkuperäisessä muodossaan.
Kaikki osiot ovat kuitenkin nyt skarpimpia, ryhdikkäämpiä ja selkeämpiä kuin aiemmin. Tekstit ja grafiikat ovat suorassa, kuvien ympärillä olevat ohuet linjat eivät repsota eivätkä taustarasterit ole enää niin karkeita, että ne haittaavat tekstien lukemista.
Pienet painokset keräilijöille
Pahkasian remasteroiduista versioista otetaan pienet painokset. Jakelukanavana ovat kustantajan oma verkkokauppa (www.bananapress.fi) ja muutamat alan erikoisliikkeet. Marketeissa ja R-kioskeilla emme siis tällä kertaa tapaa!
Remasteroituja Pahkasikoja voi hankkia irtonumeroina tai niistä voi tehdä kustantajalle edullisen kestotilauksen.
En odota tavoittavani lehdelläni juurikaan uusia lukijoita. Pahkasika on tyypillisesti sukupolvikokemus, joka puhuttelee lähinnä 1970-, 1980- ja 1990-luvun kasvatteja. Nyt heillä on mahdollisuus täydentää Pahkasika-kokoelmansa ja elää nuoruutensa pikakelauksella. Aikoinaanhan Pahkasika ilmestyi joka kolmas kuukausi. Nyt uusi remasteroitu Pahkasika tulee muutaman viikon välein.
