web analytics

Pahkasioista remasteroidut painokset

Kaikista Pahkasian numeroista julkaistaan uudet, remasteroidut painokset. Se tarkoittaa sitä, että huumorialbumit ilmestyvät tarkistetussa, korjatussa, uudelleen ladotussa ja taitetussa asussa – totta kai alkuperäisen mallin mukaan toteutettuina.

Tarkoitus on, että koko 79 numeron valikoima on saatavana vuonna 2025, jolloin Pahkasika täyttää 50 vuotta. Tasaisen vauhdin taulukolla tämä tarkoittaa sitä, että joka kuukausi ilmestyy uusi Pahkasian remasteroitu numero.

Ensimmäiset Pahkis-albumit ovat jo saatavana. Tutustu remasteroituihin Pahkasika-albumeihin kustantajan verkkokaupassa.

Pahkasika ja kierrätysaate

Pahkasiassa kierrätys on aina ollut kunniassa. Pahkasian vanhoja juttuja on nimittäin julkaistu uusintoina jo peräti yhdeksässä niteessä.

Pahkis10Ensimmäinen kokoomajulkaisu oli Pahkasika numero 10, joka ilmestyi vuonna 1981. Kymppialbumissa julkaistiin kahdeksan ensimmäisen Pahkasian parhaat palat. Ensimmäisten Pahkasikojen painokset olivat pienimmillään vain joitakin satoja kappaleita, joten moni alkupään numeroiden kuolematon pläjäys sai vasta nyt isomman julkisen levityksen.

KymmenvuotisSeuraava uusintajulkaisu oli Pahkasian 10-vuotisjuhlakatalooki, johon oli koottu – hieman yllättäen – lehden kymmenen ensimmäisen ilmestymisvuoden satoa. Tuhti kokoomakirja ilmestyi vuonna 1985.

AlkumetritVuonna 1991 ilmestyi huumorilehden historian konstikkaimman nimen saanut nide – eli Pahkasian alkumetrien kalkkiviivat. Kirja oli näköispainos Pahkasian numeroista 1–6 (1975–1979).

KaksviisiSeuraavaa kierrätysnidettä jouduttiinkin odottamaan vuoteen 2000 saakka. Eikä pisteitä sille, joka nyt arvaa, että kirjan nimi oli Pahkasian 25-vuotisjuhlakatalooki.

Pahkasika pani pillit pussiin ja lopetti toimintansa vuonna 2000. Hiljaiseloa kesti aina vuoteen 2006 saakka, jolloin  Johnny Kniga -kustantamo (WSOY:n kustannusyksikkö) alkoi julkaista Pahkasika-kirjasarjaa, johon huumorilehden pitkäaikaiset fanit keräsivät omia suosikkijuttujansa. Kirjoja ilmestyi vuosien 2006–2010 välillä yhteensä viisi kappaletta.

Vol1 Vol2 Vol3 Vol5 Vol6

Pahkasika vol. 1 – Kymmenen kirjainta joihin voit luottaa. Ensimmäisen kirjan kokosi muusikko Tommi Liimatta.

Pahkasika vol. 2 – Hinta pärstän mukaan. Toisen kirjan kokosi lääninhumoristi Simo Frangén.

Pahkasika vol. 3 – Huiputusta suoraan huipulta. Kolmannen kirjan kokosi kulttuuriministeri Stefan Wallin.

Pahkasika vol. 5 – Viides huumorin kirja. Viidennen kirjan kokosi laulu- ja soitinyhtye Eppu Normaali.

Pahkasika vol. 6 – Tiedonvälitystä vuodesta 1975. Kuudennen kirjan kokosi Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen.

Huumori ja perspiraatio

Taitto1Huumorin teosta yksi prosentti on inspiraatiota ja 99 prosenttia perspiraatiota. Tai näin oli ainakin pari–kolmekymmentä vuotta sitten. Nykyään se 99 prosenttia taitaa olla lähinnä tietokoneen kanssa nysväämistä.

Kun aloittelin näiden Pahkasikojen tekoa joskus 1970-luvulla, lehti koottiin ns. saksitaittona.

Homma meni kutakuinkin näin:

Jutut kirjoitettiin ensin kirjoituskoneella. Kun tekstiliuskoja oli kasassa sopiva nippu, kiikutin kässärit valolatomoon. Latoja nakutteli tekstit uudestaan latomakoneella, joka tulosti tekstit valoherkälle paperinauhalle halutussa koossa ja halutulla tekstityypillä.

Seuraavaksi ladelmat palasivat Pahkasian toimitukseen, missä tekstit oikoluettiin.

Teksteissä oli aina ladontavirheitä, joten ladelmat piti palauttaa takaisin latomoon korjauksia varten. Sama toistui joskus useampaankin kertaan. Tämä merkitsi jatkuvaa odottelua ja aikataulujen kanssa voimistelua.

Kun ladelmat lopulta olivat valmiit, lämmitettiin iso köntti mehiläisvahaa eräänlaisessa sähkömankelissa. Kun vaha oli sulaa, ladelmat ajettiin tuon mankelin läpi. Ladelmapaperien taustalle levittyi ohut kerros tahmeaa vahaa.

Vasta nyt pääsin lehden sivujen kasaamiseen eli taittoon. Vahatut ladelmat tarttuivat hyvin tuhdille kiiltävälle paperille, mutta ne sai tarvittaessa irti.

Hieman A3-kokoa suuremmalle paperiarkille syntyi aina yksi Pahkasian aukeama. Liimailin otsikot, kuvat ja sopivan mittaisiin pätkiin saksitut – siitä nimitys saksitaitto – ladelmasoirot eli palstat paikoilleen. Työ oli varsinkin kesäaikaan hikistä puuhaa, sillä taitto piti tehdä kuumien loisteputkien valaisemalla valopöydällä.

Valo- ja lämpöhoitoa sain myös reprohuoneessa. Huone on liioiteltu nimitys pienelle, pimennetylle komerolle, jossa oli jättimäinen vanhanaikaista paljekameraa muistuttava apparaatti. Laitteella saattoi suurentaa ja pienentää kuvia, piirroksia tai vaikkapa otsikoita. Toimiakseen laite tarvitsi neljä huimatehoista lamppua, joiden valossa reprokamera valotti kuvia. Mainittakoon, että komerossa ei ollut mitään turhanaikaisia ilmastointeja.

Lopulta sivut ja aukeamat löysivät muotonsa ja järjestyksensä. Kun olin saksinut, liimaillut ja pähkäillyt kasaan 64 sivua, oli lehti valmis ja sen saattoi viedä painoon.

Taitoin yhden Pahkasian 200–250 tunnissa. Urakka vei parisen viikkoa. Se tarkoitti sellaisia viidentoista tunnin työpäiviä. Yleensä lehden teko merkitsi sitä, että menetin painostani useamman kilon, sairastuin heti lehden valmistuttua flunssaan ja nukuin lopuksi putkeen kolmesta neljään vuorokautta.

Tätä touhua jatkui aina 1990-luvun alkuun saakka. Silloin markkinoille tulivat ensimmäiset tietokoneohjelmat, joilla koko homman saattoi tehdä näyttöruudulla. Edellä kuvatun valossa ei liene ihme, että hommasin tietokonevehkeet ja ohjelmat heti kun se oli mahdollista. Pääsin lopultakin eroon turhauttavasta odottelusta, alituisesta kiireestä ja varsinkin siitä hiestä.

Nykyään tämä Pahkasian taitto onkin varsin leppoisaa puuhaa. Älkää levitelkö tätä kaupungilla, mutta totuus on se, että kokoan ja taitan tätä uutta Pahkasian numeroa mukavasti läppäri sylissä seslongilla selälläni maaten.

Ei taida paino enää pudota. Harmi sinänsä.

Pahkasian tarina – Ensimmäinen numero ilmestyi tasan 40 vuotta sitten

Lehti perustettiin vuonna 1975 varsin mustavalkoiseen Suomeen. Televisiossa ei ollut värejä ja kanaviakin oli vain kaksi. Ihmiset pukeutuivat harmaan eri sävyihin. Median välittämiä virallisia totuuksia oli vain yksi. Se mustavalkoinen. Julkisessa sanassa ei juuri naureskeltu – eipä kyllä ollut juuri syytäkään. Tuohon karuun ankeuteen ilmestyi vantaalaisten koulupoikien hupijulkaisu, joka teki ilkikurista pilaa kaikesta mahdollisesta. Vastaanotto oli järisyttävä. Sellaista ei oltu aiemmin nähty.

Lehden tekijät ja Pahkasika heidän mukanaan muuttivat Tampereelle. Siellä Pahkasika sai muotonsa, jonka kaikki viime vuosisadan loppuneljänneksellä tolkuissaan olleet suomalaiset muistavat. Pahkasika oli tasavallan virallinen huumorijulkaisu, jossa oli satiirisia artikkeleita, pilkallisia parodioita ja hykerryttäviä sarjakuvia. Kokonaiset sukupolvet kasvoivat Pahkasika tyynynsä alla.

KopiokonePahkasian ihka ensimmäinen numero tehtiin tasan 40 vuotta sitten

Muutama lukiolaispoika sai käsiinsä alkuvuodesta 1975 käsikäyttöisen vahamonistuskoneen. Mokomalla laitteella piti tietenkin tehdä jotain. Tuokion tuumailun jälkeen päätettiin tehdä lehti.

Vaadittiin hetki lisää tuumailua, sillä joku esitti hyvin visaisen kysymyksen. Nimittäin sen, että millainen lehti tehtäisiin.

Lopulta päätettiin, että tehdäänpä huumorilehti. Ajatus oli sen verran vekkuli, että se jopa toteutettiin. Lehden nimeksi oli ensin tulossa Seireenien kutsu. Onneksi porukalla keksittiin, että Pahkasika voisi olla lyhyempi ja iskevämpi nimi.

Pahkasian ensimmäinen numero ilmestyi 31. toukokuuta 1975. Toista numeroa ei ollut tarkoitus tehdä.