Yksi Pahkasian varhaisista numeroista painettiin kuutamourakointina öljy-yhtiö Shellin painossa. Kaksi Pahkasian numeroa urakoitiin eduskunnan kirjapainossa yötöinä. Tuli siis veromarkoille edes jotain katetta.
2000-luvulla julkaistiin Pahkasian kokoomakirjojen (Johnny Kniga/WSOY) osat 1, 2, 3, 5 ja 6. Kolmannen osan koonnut silloinen kulttuuriministeri totesi Ilta-Sanomien haastattelussa, että Pahkasika-materiaali riittää oikein hyvin kolmanteen kokoomakirjaan – tai jopa viidenteen tai kuudenteenkin. Mutta neljännestä hän ei ole niinkään varma. Uskottavahan se oli ministerismiehen sanaan, joten kirjasarjassa ei koskaan julkaisu osaa numero 4.
Lehden ensimmäistä numeroa tehtäessä Pahkasika-nimen vaihtoehtona oli Seireenien kutsu. Osuiko nimivalintamme oikeaan? Vaikea sanoa…
Ainakin neljä Pahkasian avustajaa on ollut tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Viideskin kutsuttiin, mutta hän ei viitsinyt mennä.
Eräs Pahkasian vähiten ahkera avustaja teki lehteen vain yhden kahden lauseen jutun, jossa oli kaksi postimerkin kokoista kuvaa. Myöhemmin hän ryhdistäytyi ja teki parikymmentä pitkää elokuvaa.
Vuonna 1980 Rautakirja ei meinannut ottaa Pahkasikaa lehtipisteisiinsä myyntiin, sillä se ei uskonut, että minkään lehden nimi voisi olla Pahkasika. Muutamaa vuotta myöhemmin Pahkasika oli R-kirjan myydyimpien aikakauslehtien listalla. Toinen vaikeus R-kirjan listoille pääsemisessä oli se, ettei Pahkasialle meinannut löytyä sopivaa lehtiluokkaa. Turhautunut päätoimittaja ehdotti, että Pahkasika luokiteltaisiin vaikka ”käsityölehdeksi”. Vasta vuosia myöhemmin hän tajusi termin sivumerkityksen.
Pahkasika on yritetty haastaa oikeuteen vain yhden ainoan kerran. Lehden toimitus piti saavutusta vähintäänkin nolona.
Kaksi Suomen eniten myyvää sarjakuvapiirtäjä oli uransa alkuvaiheessa Pahkasian avustajia. He voivat siis onnitella itseään siitä, että tajusivat vaihtaa ajoissa toisiin hommiin.
Vuonna 1979 satakuntalaisella lukiolaisella oli selvät tulevaisuuden suunnitelmat. Hän lähtisi lukemaan fysiikkaa. Mutta sitten nuorukainen sai käsiinsä legendaarisen Pahkasian mustakantisen – eli numeron seitsemän. Hän päätyi ensin Pahkasian avustajaksi ja sittemmin pyörittämään moniaisia radio- ja tv-ohjelmia.
1980-luvun loppulla Pahkasialla oli Suomen pisimmälle koulutettu toimitus. Toimittajista yhtä vaille kaikki olivat maistereita. Myös toimituksen siivooja oli maisteri. Se ainoa ei-maisteri teki ne kaikkein hauskimmat jutut.
Kaksi Pahkasian pitkäaikaista avustajaa on ollut eduskuntavaaliehdokkaana. Kumpaakaan ei valittu Arkadianmäelle. Tätä voitaneen pitää osoituksena suomalaisen parlamentaristisen järjestelmän toimivuudesta.
Kahdeksalla Pahkasian toimittajalla ja avustajalla on Suomen sarjakuvaseuran puupäähattu. Huomattavasti useammalla on ihan tavallinen puupää.
Pahkasian toimittaja on ollut kahdesti ehdolla kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Kahdelle Pahkasian avustajalle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki. Oletettavasti ei kuitenkaan ansioistaan Pahkasian tekemisessä.
