web analytics

Pahkasika ja kierrätysaate

Pahkasiassa kierrätys on aina ollut kunniassa. Pahkasian vanhoja juttuja on nimittäin julkaistu uusintoina jo peräti yhdeksässä niteessä.

Pahkis10Ensimmäinen kokoomajulkaisu oli Pahkasika numero 10, joka ilmestyi vuonna 1981. Kymppialbumissa julkaistiin kahdeksan ensimmäisen Pahkasian parhaat palat. Ensimmäisten Pahkasikojen painokset olivat pienimmillään vain joitakin satoja kappaleita, joten moni alkupään numeroiden kuolematon pläjäys sai vasta nyt isomman julkisen levityksen.

KymmenvuotisSeuraava uusintajulkaisu oli Pahkasian 10-vuotisjuhlakatalooki, johon oli koottu – hieman yllättäen – lehden kymmenen ensimmäisen ilmestymisvuoden satoa. Tuhti kokoomakirja ilmestyi vuonna 1985.

AlkumetritVuonna 1991 ilmestyi huumorilehden historian konstikkaimman nimen saanut nide – eli Pahkasian alkumetrien kalkkiviivat. Kirja oli näköispainos Pahkasian numeroista 1–6 (1975–1979).

KaksviisiSeuraavaa kierrätysnidettä jouduttiinkin odottamaan vuoteen 2000 saakka. Eikä pisteitä sille, joka nyt arvaa, että kirjan nimi oli Pahkasian 25-vuotisjuhlakatalooki.

Pahkasika pani pillit pussiin ja lopetti toimintansa vuonna 2000. Hiljaiseloa kesti aina vuoteen 2006 saakka, jolloin  Johnny Kniga -kustantamo (WSOY:n kustannusyksikkö) alkoi julkaista Pahkasika-kirjasarjaa, johon huumorilehden pitkäaikaiset fanit keräsivät omia suosikkijuttujansa. Kirjoja ilmestyi vuosien 2006–2010 välillä yhteensä viisi kappaletta.

Vol1 Vol2 Vol3 Vol5 Vol6

Pahkasika vol. 1 – Kymmenen kirjainta joihin voit luottaa. Ensimmäisen kirjan kokosi muusikko Tommi Liimatta.

Pahkasika vol. 2 – Hinta pärstän mukaan. Toisen kirjan kokosi lääninhumoristi Simo Frangén.

Pahkasika vol. 3 – Huiputusta suoraan huipulta. Kolmannen kirjan kokosi kulttuuriministeri Stefan Wallin.

Pahkasika vol. 5 – Viides huumorin kirja. Viidennen kirjan kokosi laulu- ja soitinyhtye Eppu Normaali.

Pahkasika vol. 6 – Tiedonvälitystä vuodesta 1975. Kuudennen kirjan kokosi Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen.

Pahkasian tuplajuhlapäivä 31.5.2015

31. toukokuuta 2015

31. toukokuuta 2015 on kahdellakin tavalla juhlapäivä Pahkasialle.

Pahkasian ihka ensimmäinen numero julkaistiin 31. toukokuuta 1975. Pahkasika täyttää siis tasan 40 vuotta.

Uuden Pahkasian joukkorahoituskampanjan minimitavoite 750 tilaajaa täyttyi juuri sopivasti Pahkasian 40-vuotispäivänä.

Syntymäpäiviä vietetään siis tuplajuhlamielellä: lehti täyttää pyöreitä vuosia ja joukkorahoituskampanjan ensimmäinen välitavoite on saavutettu. Tästä on hyvä jatkaa!


19. toukokuuta 2015

Pahkasian uuden numeron rahoitus näyttää sinettiä vaille varmalta. Kaksi viikkoa joukkorahoituskampanjan aloittamisesta koossa oli 81,13 prosenttia keräyksen minimitavoitteesta. Vähimmäistavoite eli 750 sponsoria saavutettaneen kesäkuun alkupäivinä.

Pahkasian 79. numeron sivumääräkin karttuu vauhdilla. Valmiita sivuja on jo useita kymmeniä. Kun sivumäärään ynnätään puolivalmiit arttikkelit ja sarjakuvat sekä tulossa olevat jutut, päästään jo lähemmäs sataa sivua. Koska 64-sivuiseen albumiin ei mahdu juurikaan 64 sivua enempää, Pahkasian toimituksen pitää valita tarjolla olevasta materiaalista parhaat päältä.


Mittari

9. toukokuuta 2015

Pahkasian joukkorahoituskampanjan minimitavoite on 750 osallistujaa. Tästä määrästä saatiin kasaan tasan puolet – 375 rahoittajaa – vain neljä päivää kampanjasivuston avaamisen jälkeen.

Keräys etenee siis todella mukavasti. Kiitämme kaikkia sponsoreitamme.


 

8. toukokuuta 2015

Pahkasian paluu -projektin joukkorahoituskampanjan virallinen avajaispäivä oli 8. toukokuuta 2015. Joukkorahoitusta varten perustettu sivusto otettiin kuitenkin käyttöön testausta ja ulkoasun hiomista varten jo pari–kolme päivää ennen juhlallista avajaishetkeä.

Moni malttamaton hätähousu käyttikin avautunutta tilaisuutta hyväkseen ja sijoitti panoksensa uuden Pahkasian julkaisubudjettiin. Kun joukkorahoituskampanjan virallinen lähtölaukaus pamahti, koossa olikin – hieman yllättäen – jo 34,6 prosenttia kampanjan minimitavoitteesta.

Siis yli kolmannes tarvittavasta rahasta oli jo kasassa ennen kuin rahankerjuu ehdittiin edes virallisesti aloittaa!

Suurkiitos kaikille rahamiehille ja -naisille.

Huumori ja perspiraatio

Taitto1Huumorin teosta yksi prosentti on inspiraatiota ja 99 prosenttia perspiraatiota. Tai näin oli ainakin pari–kolmekymmentä vuotta sitten. Nykyään se 99 prosenttia taitaa olla lähinnä tietokoneen kanssa nysväämistä.

Kun aloittelin näiden Pahkasikojen tekoa joskus 1970-luvulla, lehti koottiin ns. saksitaittona.

Homma meni kutakuinkin näin:

Jutut kirjoitettiin ensin kirjoituskoneella. Kun tekstiliuskoja oli kasassa sopiva nippu, kiikutin kässärit valolatomoon. Latoja nakutteli tekstit uudestaan latomakoneella, joka tulosti tekstit valoherkälle paperinauhalle halutussa koossa ja halutulla tekstityypillä.

Seuraavaksi ladelmat palasivat Pahkasian toimitukseen, missä tekstit oikoluettiin.

Teksteissä oli aina ladontavirheitä, joten ladelmat piti palauttaa takaisin latomoon korjauksia varten. Sama toistui joskus useampaankin kertaan. Tämä merkitsi jatkuvaa odottelua ja aikataulujen kanssa voimistelua.

Kun ladelmat lopulta olivat valmiit, lämmitettiin iso köntti mehiläisvahaa eräänlaisessa sähkömankelissa. Kun vaha oli sulaa, ladelmat ajettiin tuon mankelin läpi. Ladelmapaperien taustalle levittyi ohut kerros tahmeaa vahaa.

Vasta nyt pääsin lehden sivujen kasaamiseen eli taittoon. Vahatut ladelmat tarttuivat hyvin tuhdille kiiltävälle paperille, mutta ne sai tarvittaessa irti.

Hieman A3-kokoa suuremmalle paperiarkille syntyi aina yksi Pahkasian aukeama. Liimailin otsikot, kuvat ja sopivan mittaisiin pätkiin saksitut – siitä nimitys saksitaitto – ladelmasoirot eli palstat paikoilleen. Työ oli varsinkin kesäaikaan hikistä puuhaa, sillä taitto piti tehdä kuumien loisteputkien valaisemalla valopöydällä.

Valo- ja lämpöhoitoa sain myös reprohuoneessa. Huone on liioiteltu nimitys pienelle, pimennetylle komerolle, jossa oli jättimäinen vanhanaikaista paljekameraa muistuttava apparaatti. Laitteella saattoi suurentaa ja pienentää kuvia, piirroksia tai vaikkapa otsikoita. Toimiakseen laite tarvitsi neljä huimatehoista lamppua, joiden valossa reprokamera valotti kuvia. Mainittakoon, että komerossa ei ollut mitään turhanaikaisia ilmastointeja.

Lopulta sivut ja aukeamat löysivät muotonsa ja järjestyksensä. Kun olin saksinut, liimaillut ja pähkäillyt kasaan 64 sivua, oli lehti valmis ja sen saattoi viedä painoon.

Taitoin yhden Pahkasian 200–250 tunnissa. Urakka vei parisen viikkoa. Se tarkoitti sellaisia viidentoista tunnin työpäiviä. Yleensä lehden teko merkitsi sitä, että menetin painostani useamman kilon, sairastuin heti lehden valmistuttua flunssaan ja nukuin lopuksi putkeen kolmesta neljään vuorokautta.

Tätä touhua jatkui aina 1990-luvun alkuun saakka. Silloin markkinoille tulivat ensimmäiset tietokoneohjelmat, joilla koko homman saattoi tehdä näyttöruudulla. Edellä kuvatun valossa ei liene ihme, että hommasin tietokonevehkeet ja ohjelmat heti kun se oli mahdollista. Pääsin lopultakin eroon turhauttavasta odottelusta, alituisesta kiireestä ja varsinkin siitä hiestä.

Nykyään tämä Pahkasian taitto onkin varsin leppoisaa puuhaa. Älkää levitelkö tätä kaupungilla, mutta totuus on se, että kokoan ja taitan tätä uutta Pahkasian numeroa mukavasti läppäri sylissä seslongilla selälläni maaten.

Ei taida paino enää pudota. Harmi sinänsä.

Pahkasika ilmestyy myös sähkökirjoina

EilmoKoko Pahkasika-kirjasto siirtyy sähköiseen muotoon. 78:sta Pahkasian numerosta on jo yli neljännes saatava sähkökirjana. e-Pahkasiat ovat näköisversioita vanhoista Pahkasika-albumeista.

Sähkö-Pahkasika iskee kuin miljoona volttia!

Joka kuukausi ilmestyy uusi e-Pahkasika. Nykyvauhdilla koko Pahkis-tuotannon digitalisointi kestää neljästä viiteen vuotta.

Sähkökirjojen jakelusta vastaa Elisa-kirja. Yhden e-Pahkasian hinta on 4,90€.

Tutustu e-Pahkasikojen valikoimaan.

5000 sivua ja muita tilastoknoppeja

Kansia2BTähän mennessä on ilmestyt 5000 sivua Pahkasika-materiaalia. Mikäli kaikki nämä 25 vuoden aikana ilmestyneet A4-kokoiset Pahkasika-sivut asetettaisiin peräjälkeen nelostien varteen, syntyisi pikitien pientareelle aikamoinen sotku.

Pahkasian eri numeroiden painokset ovat vaihdelleen rajusti. Ensimmäisiä numeroita painettiin – tai oikeammin monistettiin – vain 100-300 kappaletta. Suurin painos 1990-luvulla oli 30000 kappaletta. Hyvää kuitupuumetsää on siis mokoman naureskelulehden takia lahmattu hehtaaritolkulla.

Pahkasiassa on julkaistu lähemmäs viidenkymmenen eri tekijän juttuja tai piirroksia. Naisia heistä on vain puolenkymmentä. Pahkasialla oli 1990-luvulla vakituinen toimitus. Toimittajakunta oli peruskoulutukseltaan maistereita. Myös Pahkasian avustajat olivat luku- ja kirjoitustaitoisia.

Alkuaikojen Pahkasikojen huumorijutut olivat tyypillisesti 2000–4000 merkin mittaisia. Lehden loppupään numeroiden juttujen keskipituus painui jo lähelle tuhatta merkkiä. Voidaan siis olettaa, että kirjoittajilla loppui joko sanottava tai kirjaimet.

Pahkasiasta on ilmestynyt tähän mennessä 78 numeroa. Kustantajan varmuusvarasta löytyy vielä noin joka kolmatta albumia.