Pahkasiassa julkaistiin neljännesvuosisadan aikana 5000 sivua huumoriartikkeleita, sarjakuvia ja muita sananpläjäyksiä. Kullakin Pahkasika-fanilla on omat suosikkijuttunsa, joita he lämmöllä muistelevat.
Mikko viestittää omalla langattomallaan otsikolla ”Cosci-cosci ”. Häntä elähdyttävät viime vuosisadan salaperäiset ja vaaralliset tutkimusmatkat.
Pahkasian rohkeat toimittaja/löytyretkeilijät Stanley, Conrad ja Livingstone matkaavat mystiseen hajunsyöjien valtakuntaan, raportti julkaistiin Pahkasian numerossa 1/90. Jutun haluaisin nähdä siitä syystä, että jutun lopussa luvattiin hajunsyöjien valtakuntaan palata Pahkasin toimesta vuonna 2015. Vuosi huitelee lopuillaan, mutta vielä ilmestymätön numero voi tuoda mukanaan yllätyksiä…
Kiitokset Mikolle toiveesta. Alla laaja matkareportaasi mainitusta uhkarohkeasta retkestä hajunsyöjien valtakuntaan:
Mikko viittaa saatekirjelmässään tutkimusmatkaraportin lopussa olevaan lupaukseen palata aiheeseen vuonna 2015. Pahkasika on kuin onkin ollut asian kanssa aktiivinen. Toimitus on lähettänyt kuluvan vuoden aikana hajunsyöjien valtakuntaan peräti kolme retkikuntaa etsimään hajunsyöjien heimoa. Kaikkien raportit ovat olleet yhtäpitäviä. Niiden mukaan tutkimuskohteesta ei paikkakunnalta löydy enää hajuakaan.
Timoa elähdyttää vanha kunnon rubikin kuutio, jolla saa nyrjäytettyä aivonsa – ja jossakin olosuhteissa jotain muutakin. Kuten Timo kirjoittaa:
Muistelen että jonkun lehden takakannessa oli kuva jannusta joka vääntelee rubikin kuutiota. Samassa tahdissa kääntyy jannun otsa, korvat jne. Mahtaisiko löytyä?
Kyllä löytyy! Sarjakuva ilmestyi 1980-luvun alussa Pahkasiassa numero 11.
Ilmeisesti Jyrkin elämän eräs unohtumaton hetki oli syksyllä 1984. Näin ainakin voisi päätellä hänen sydäntä lämmittävästi viestistään:
Tama taisi olla mainos jossa mainostettiin erilaisia hajukumeja. Yksi oli Valkeakoski. Numero ilmestyi 1984 syksylla. Samassa numerossa ilmestyi myos ”pikku-valtterin kakka” tai jotain semmoista, kasin tehtavia varjomerkkeja jotka lahti kissasta ja paattyi ”kaarle suuri kohtaa heetilaiset” seka osto- ja myyntipalsta missa haluttiin ostaa Lada 1200 kampiakseli tai vaihtaa vittumaiseen anoppiin. Isani toi minulle kyseisen Pahkasian kun olin sairaalassa potemassa keuhkokuumetta ja nauroin hysteerisesti paivakaupalla. Huumori auttoi paranemistani suuresti; olin masentunut sairaudestani. Kiitos mahtavasta huumorista!
Heitämme nyt sikapalvaamon jälkilämpöön tämän hajukumijutun.
Tarkennettakoon kuitenkin, että kyse oli pikku Miihkalin kakasta – ei Valtterin. Lisäksi Pahkasian toimituksen sivistystasosta vuonna 1984 kertoo jotakin se, että puhuimme artikkelissamme heetiläisistä. Kaikkihan tietävät, että kyse oli heettiläisistä. Tämä lipsahdus on kaihertanut mieltämme jo 31 vuotta. Pahoittelemme typerää virhettämme.
Ja vielä: Ojennamme jälleen kerran avittavan kätemme Jyrkille. Tässä ovat hänen viestistään puuttuvat skandi- ja välimerkit: ä ä , ä ö ä ä ä ä , ä ä ä ä ä, ä.
Taina kaipaa juttua, josta selviää mitä kaikkea voi tehdä vauvoilla:
Semmoinen kuvapainoitteinen juttu, jossa esiteltiin, mitä kaikkea voi tehdä vauvalla (napanuora paikallaan): moukarin heittoa, narunvetopeliä yms. Luin kovasti Pahkasikoja vuonna 1996, kun minulla oli lukuloma ylioppilaskirjoituksia varten. Hysteerisesti nauroimme kaverin kanssa tätä juttua kirjaston lukusalissa. Ainoa löytämämme napanuorajuttu on vuodelta 1987. Jutussa ei tosin ole mitään moukarinheittoon tai narunveroon liittyvää…
Onkohan tämä ylipäätään Tainan kaipaama arkikkeli? Lähettäkää, hyvät ihmiset, vinkkiä, jos joku tietää/muistaa meitä paremmin!
Ari kaipaa kuria ja järjestystä. Hieman yllättäen hän on löytänyt sitä Pahkasiasta.
Legendaarinen talonmies Kutvonen laittaa nuorison kuriin. Teksti Jyrki Kivimäki, kuvitus H-P Miettinen. Tää juttu nyt vaan on niin kova. Isännöintialalla kun olen, niin tiedän, että Kutvosesta pitäisi ottaa mallia nykyajankin taloyhtiöihin!
Mikko muistaa vanhoja asioita. Nimittäin pitkälle yli 30 vuoden päähän. Pahkasian numerossa kymmenen oli juttu Juusto aina päälle. Mikko toivoo näkevänsä tämän pienen kiistakirjoituksen.
Jutussa esitellään oikeaoppinen juustovoileivän teko ja syönti. Kerrotaan myös miten käy kun asiat tekee väärin, kuten abiturientti Usko Aamunkoille.
Markku haluaisi palata lapsuuteensa, jolloin hän rakensi elämänsä tukipuita mm. lehtien sivuilta löytämistään aineksista.
Legendaarisin juttu, jonka muistan lapsuudestani on Pahkasian julistesarja. Siihen kuuluivat ainakin: Lyö lastasi oikein, Varo vajaita, Muista hakumiestä… Ne jos vielä näkisi tai jopa seinälle voisi julisteeksi nostaa.
Näistä eväistä se varmasti rakentui täysipainoinen ja harmoninen aikuisuus!
Pertti muistelee vanhaa Pahkasika-kalenteria, jonka erikoisuutena oli se, että allakka kattoi koko vuosisadan – aina vuodesta 1900 alkaen vuoteen 2000. Siihen eivät kilpailevat kalenterintarjoajat pystyneet.
Pertti kirjoittaa: Oli muistaakseni nro 7 tai 8 välissä ollut vuosikalenteri. Ruksasin sen loppuun vuonna 2000 ja sen jälkeen ollut jossain säilössä, tars saada uus.
Uutta Pahkasika-kalenteria ei valitettavasti ole ainakaan lähiaikoina luvassa. On siis yritettävä pärjätä nyt myynnissä olevissa lyhytkalentereilla, jotka on vaihdettava uuteen kerran vuodessa.
Tuomo on lähettänyt toiveen, jossa hän kertoo kaipailevansa Pahkasian väärennettyjä henkilöllisyyspapereita.
Muistan kun naureskeltiin sitä Rovaniemellä kesällä 1991.
Rovaniemellä on perinteisesti naureskeltu henkilöllisyystodistuksille. Varsinkin kulkumiesten henkkareille.
Finn on lähettänyt peräti kolme toivetta. Hänen toivestaan ensimmäisenä löysin Jurpon klassisen sarjakuvastripin. Finn kirjoittaa nasevuutta tavoittelevalla tyylillään: Aihe: Jurpo banaanit korvissa.
Jurpon banaanisarjista kysytään niin taajaan, että muistan ulkoa, että se on Pahkasian numerossa 14. Albumi ilmestyi vuonna 1983.
Eino palaa erääseen kipeään aiheeseen, jonka soisimme jo hissukseen painuvan unholaan. Se tulisi veronmaksajille kaikkein edullisimmaksi. Miksi, se selviää tuonnempana.
Joskus oli se juttu, missä kerrottiin Kouvolan olevan Suomen turhin kaupunki. Se kiinnostaisi nähdä, mistä juttu sai alkunsa.
Kouvola-syndroomaa ei saanut alkuaan Pahkasika-lehden sivuilta, vaan vuonna 1984 ilmestyneestä Pahkasian Savo-Karjalan matkaoppaasta. Tuo pieni, 160-sivuinen kirjanen pysyttelee edelleen sitkeästi suomalaisten kirjasotien keskiössä. Ja nimenomaan tuon Kouvola-viittauksensa takia.
Asia on pysynyt päiväjärjestyksessä nimenomaan kouvolalaisten itsensä takia. He kun nostavat mokoman pikku letkautuksen yhä uudelleen ja uudelleen esiin. Vielä 1990-luvulla Pahkasian toimituksessa saattoi kalibroida almanakan siitä, että Kouvolan Sanomista soitettiin ja haluttiin tehdä juttua Kouvola – Suomen turhin kaupunki -slaganin taustoista. Oli kesäkuun alku ja uusi kesätoimittajasukupolvi oli juuri astunut palvelukseen…
Pahkasian matkaoppaassa esiteltiin muutamia Itä-Suomen kaupunkeja. Kouvola oli niistä ensimmäinen. Pahkasian kirjailijakaksikko Ruusuvuori–Paretskoi ei yllätyksekseen löytänyt taajaman asujaimiston keskuudesta laisinkaan kotiseutuylpeyttä – päinvastoin. Tästä juontui artikkelikokonaisuuden otsikko, joka selviää alla olevasta kuvasta.
Kieltämättä kiistakirjoituksemme tyylilaji oli yliolkaisen nonsoleeraava ja kylmäkiskoinen. Siitä huolimatta asian olisi voitu kuitata huonona huumorina. Olisihan viitekehys antanut siihen oivat mahdollisuudet. Kouvola on kuitenkin juuttunut tuohon alatyyliseen heittoon. Yli kolmenkymmenen vuoden aikana kouvolalaiset ovat syytäneet vähiä rahojaan milloin mihinkin kallishintaiseen maineenkohotusprojektiin, jonka alkupontimena tuo höpsö huudahdus on. Suurimpina rahallisina hyötyjinä ovat helsinkiläiset pr-toimistot.
Artoa on jäänyt kaivelemaan Pahkasian 1980-luvulla julkaisema koirasarjakuva. Hän kaipaa sarjista, jossa Lassie päätyy lopussa leijaksi. Tarkempia tuntomerkkejä Arto ei viestissään erittele, mutta joskus käy onnenkantamoinen. Kaivattu kuvatallenne löytyi toisesta Pahkasiasta, jota selailin. Lassie pelastaa pelastaa lippukunnan -sarjakuva julkaistiin Pahkasian numerossa 1985/2, ja se aiheutti tervetullutta närkästystä juuri oikeiden kansalaispiirien keskuudessa. Sarjakuvan on piirtänyt Hannu Mänttäri ja käsikirjoituksen laativat Juha Ruusuvuori ja Markku Paretskoi. Kukaan ei kuitenkaan enää muista miksi.
Sari kaipaa juttua, joka käsittelee inhimillisen toiminnan erästä mielenkiintoista osa-aluetta. Nimittäin viinaa.
Jutussa arvosteltiin ”hienoin” sanankääntein sorbusta, kossua jne. ja suositeltiin näitä juomia eri tilanteisiin. Ajaksi veikkaisin 80-luvun puolen välin jälkeistä aikaa -87 tms.
Sarin antamat tuntomerkit ovat hyvät ja ajallinen määrityskin on sopivan tarkka, joten ajattelimme, että juttu löytyy helposti. Väärin! Lehtiä selaillessa osoittautui, että 1980-luvun Pahkasioissa on viljalti viinajuttuja. Se on kummallista, sillä Pahkasian toimitushan oli kautta maan tunnettu raittiudestaan ja viinan kiroja jyrkästi karttavasta asenteestaan.
Veikkaamme kuitenkin, että Sari tarkoittaa tätä artikkelia:
PAHUS! Pieleen meni…
Sari viestittää, että tuo yllä oleva juttu ei ole hänen kaipaamansa artikkeli. Olemme nyt selanneet pariinkin otteeseen 1980-luvun jälkipuoliskon Pahkasiat, mutta tolusta ja sorbuksesta ei löydy artikkelia.
Osaisivatkohan Pahkasika-asiantuntijat auttaa? Tunnistaako joku Sarin tuntomerkkien perusteella etsittävän jutun? Jos joltakulta löytyy avitusta, niin lähetä vinkki osoitteeseen info@bananapress.fi
Kiitos!
Ensimmäisen toivejutun on tilannut nimimerkki ”Jaska Suomenlahdelta” Hänen perustelunsa ovat niin vastaansanomattomat, että juttu oli ihan pakko kaivaa heti esiin. Jaska kirjoittaa sähköpostissaan, että hänellä on Hangon regatan jälkeen merikortti niin hukassa, että ainoa apu navigointiin löytyy Pahkasiasta.
