Pahkasika-albumit

Vuoden 1992 viimeinen Pahkasian numero aloitti lehden historiassa poikkeuksellisen painokkaan visuaalisen kauden. Pahkasian 52. numerossa on huomattavan paljon sarjakuvia, kuvasivuja sekä runsaasti kuvitettuja artikkeleita. Pitkien tekstijuttujen määrä on vähäinen. Seuraavissa Pahkasian numeroissa kuvajuttujen määrä lisääntyy entisestäänkin. Kuvallinen kausi kesti muutaman numeron. Sitten seurasi tekstijuttujen rekyyli – eli palattiin jonkinlaiseen tasapainotilaan kuvan ja tekstin suhteen. Pahkasika

Pahkasika julkaisee ministerien peruskoulutusohjelman ensimmäisen osan. Tee perästä: 1) Ota tuhannen markan seteli. 2) Taittele siitä paperilennokki. 3) Avaa ikkuna. 4) Heitä paperilennokki ikkunasta ulos. Helppoa, vai mitä! Mutta muista, että mestariksi (=ministeriksi) tullaan vasta 10000 toiston jälkeen. Kysymys: Miksi kutsutaan niin iso kissaa, että se täyttää kokonaiseksi kuljetuslaatikon? Vastaus: Kolliksi. Kysymys: Miksi kutsutaan metsässä

Pahkasian 50. numeroon ehdittäessä huumorilehden rakenne oli jo löytänyt lopullisen formaattinsa. Lehden eri osastoissa ei tämän jälkeen tapahtunut suuria muutoksia, eivätkä taitto  ja tai käytettävä typografia enää juurikaan muuttuneet. Vuoden 1992 toinen numero ilmestyi keskellä syvintä lamaa. Lehdessä opastetaankin, miten ryöstät pankkeja. Rahat kannattaa tietenkin viedä, mutta etenkin asuntolainan panttina olevat osakekirjat kannattaa napata matkaan.

Ajat muuttuvat – samoin asiat. Huumorin monitoimija eli Pahkasika taritsi vuoden 1992 ensimmäisessä numerossaan muun muassa artikkelin, jonka otsikossa kysytään: ”Puhuttaisiinko viinasta?”. Nykykatsannossa lukija tietenkin olettaa, että jutussa on kyse  – taas kerran – alkoholista. Vaan eipäs olekaan! Oikeasti artikkeli käsittelee politiikan puheenpartta. Asia avautunee paremmin, jos mainitsemme, että artikkelissa kysytään myös: ”Puhutteko väyrystä?” Ja

1990-luvun alussa Suomi ja suomalaiset olivat vapaassa pudotuksessa lamaan. Aina valppaana yhteiskunnallisena keskustelijana ja aikansa lahjomattomana peilinä toimiva Pahkasika otti tiukasti kantaa myös tähän asiaan. Huumorilehden tässä numerossa lamaa käsitellään mm. tällaisissa kiistakirjoituksissa: ”Pulatietoa pähkinänkuoressa”, ”Halpa euroruoka vetää ihan kuralle”, ”Kansa povaa talouskehitystä”, ”Lama-ajan keittokirja”, ”Nyt säästölinjalle” ja ”Lama-ajan keitto-opas”. Albumin kannessa on kuva 1950-luvun

Monet ovat uskossaan vahvoja. Koskee tämä sitten taivasten valtakuntaa tai talousasioita. Pahkasian 47. numerossa on bisnesmaailman suuntaan väännetty parodia eräästä tunnetusta uskovaisjulkaisusta. Häkellyttävän moni lukija nimesi aikoinaan tehdyssä mielipidekyselyssä otsikolla ”Vartiokorni – Heliborin todistajien julkaisu” varustetun artikkelin joko lehden parhaaksi tai huonoimmaksi jutuksi. Ilmeisesti kaikkia ei nyt vain voi miellyttää yhtä aikaa! Kyselytutkimuksen kärkikahinoihin sijoittui

Pahkasian 46. lukupaketti aloittaa aivan perusasioista. Nimittäin Aapisesta. Opettelemme tavaamaan: AA-AA AN-NA. AN-NA AN-NAL-LE TO-LU-A. AN-NA SAM-MUU. Päätoimittaja paljastaa pääkirjoituksessaan kahdeksan vähemmän tunnettua faktaa Pahkasian varhaisvuosilta. Tiesitkö muuten, että Pahkasikaa painettiin eräässä vaiheessa eduskunnan kirjapainossa? Salaa, totta kai. Autoilijoiden nenäräkäkilpailu kerää itseoikeutetusti tämän Pahkasian numeron kaikki yäks-, inhokkiväristys- ja sopimattomuuspisteet. Artikkelin aiheuttamaa närkästystä yritetään paikkailla

Pahkasian 45. numeron starttaa ällöttävän limainen Raato ja vainaa -paketti. Peräti 16 sivua hirtehismuumoria haustausmaiden, krematorioiden, veritöiden ja kalmojen keskeltä. Jos tämä nyt ei edusta sitä Pahkasian kieltäjien peräänkuuluttamaa huonoa makua, niin ei mikään! Päätoimittaja muistelee, miten hän osallistui vuoden 1975 Helsingin ETYK-kokouksen isokenkäisten autosaattueeseen. Opiskelemme pakkoruotsia, tutustumme suomalaisen Tarzan-filmin synopsikseen, käymme meedioiden MM-kisoissa, saamme

Sensaatiomaista numerofaktaa Pahkiksen 44. numerosta: Pahkasian numerossa 44 on sensaatiomaiset 64 sivua, jotka ovat – jälleen sensaatiomaisesti – numerojärjestyksessä! Ja vielä niin, että pienimmällä sivunumerolla kulkeva sivu on ensimmäisenä ja suurimmalla sivunumerolla varustettu sivu viimeisenä. Pystyvätkö nykyiset aikakautiset painokirjoitukset samaan? Me vaan kysymme! Tässä Pahkasian numerossa on sensaatiomaiset 30 huumoriartikkelia eli hupikokonaisuutta, joista peräti 11

Kuinka vähin henkisin ja taloudellisin eväin saattoi perustaa paikallisradion 1990-luvun alun Suomeen? Se selviää legendaarisesta Vanhat herrat perustavat radion -sarjakuvasta. Seuraavaksi lukija voikin heittäytyä rekkamiesten matkaan Rahtarien Räkä-posti -lukupaketin mukana. Ja kun tästäkin koettelemuksesta on selvitty, on vuorossa Miihkalin jakso, josta selviää mm. se, että Miihkalin isän etunimi on Unto ja hänellä on ollut pitkään

Pahkasian suuri viina-, alkoholi- eli brenkkunumero, jonka keskeisimmät aiheet ovat viina, alkoholi ja brenkku. Tämän Pahkasian numeron avaa 24 sivun viinaa, alkoholia ja brenkkua käsittelevien juttujen ja sarjakuvien paketti. Ai niin, tulikos se 42. Pahkasian teema nyt jo mainittua? Tämä remasteroitu Pahkasian numero poikkeaa alkuperäisestä Pahkasiasta siinä, että uusintapainoksen teossa on käytetty älyä. Nimittäin tekoälyä.

Tämä Pahkasian numero ilmestyi vuoden 1990 alussa viisi minuuttia ennen kuin Suomi syöksyi lamaan. Vaikka tätä julkaisua tavailisi kuinka tarkkaan tahansa, siitä ei löydy mitään viittausta – tai edes puolinaista ounailua – päälle syöksyvästä taloudellisesta ja henkisestä katastrofista. Pikemminkin päinvastoin! Vai mitä mitä pitäisi päätellä sellaisista hemaisevista artikkeleista kuten Hajunsyöjien valtakunta (toimituksen ryyppyreissu Valkeakoskelle), Laihduttajien

Tilannekuva vuosikymmenten takaa: Aikakausi vaihtuu: Uusi vuosikymmen on alkamassa. Samoin suuri 1990-luvun lama. Vuoden 1989 viimeinen Pahkasika eli numero 40 ilmestyy. Albumin ensimmäiselle sivulle on painettu enteellinen motto: Lopunajan lohtulukemisto. Lohtua tarjoilee peräti 34 pahkasikamaista hupiartikkelia ja sarjakuvaa. Paketin avaa laaja artikkeli, jossa esitellään leegio vippaskonsteja, joilla voit hankkia oman kortteerin ylikuumenneilta asuntomarkkinoilta. Kukaan ei

Liika asiantuntemus on aina liikaa! Se menee monesti jo nillittämisen puolelle. Tästä esimerkkinä on pieni tarina, joka liittyy Pahkasian 39. numeron kansikuvaan. Tässä Pahkasian numerossa on viljalti erilaista militaarialaan liittyvää juttua, joten albumiin päätettiin laatia aiheeseen sopiva kansi. Kollaasitekniikalla syntyi useista sarjakuvalehdistä saksituista kuvista yhdistelemällä vauhdikas lentokoneaiheinen tilannekuva. Kansikuvassa brittien Hawker Hurricane -hävittäjä täräyttää japanilaisen Mitsubishi

Nyt erikoistarjouksessa: Kotomaamme kaikki kummallisuudet yksissä kansissa todella kustannustehokkaasti. Lue esimerkiksi Suomen tasavallan koko historia. Hela hoito vain 818 sanaan ahdettuna. Katuväkivalta on todistetusti vaarallista. Varomattomasti toteutettu karatepotku alamittaisen vastaantulijan leukaperiin voi johtaa liukastumiseen ja viedä katuväkivaltatyöntekijän kuukausienkin sairaslomalle. Koululaiset ovat nirhineet pulpetteihinsa iät ja ajat kuvioita, mutta vasta nyt hommaan on saatu yhtenevät kouluhallituksen

Jos jokin aikakauslehti keksii onnistuneeksi ja suosituksi osoittautuvan palstaidea, se kopsataan monesti kilpaileviin lehtiin. Maamme lehtihistorian luetuimpia palstoja on Pirkka-lehden palsta Niksi-Pirkka. Niinpä Pahkasika päätti pölliä tämänkin idean! Syntyi Niksi-Pahka. Palstalla kuusi toinen toistaan näppärämpää tapaa käyttää Pirkka-lehteä erilaisiin yllättäviinkin tarkoituksiin. Päätoimittaja kertoo pääkirjoituksessaan, miten hän ekaluokkalaisena koki tulleensa huijatuksi lukemaan opetellessaan. Tätä vilunkia hän

Tiesitkö, että legendaarinen Palyboy-lehti on ilmestynyt myös Suomen Lapissa? Play-Aslakia ilmestyi tosin vain yksi numero – ja sekin Pahkasian sivuilla. Tutustu myös kirjakerhoperiaatteella toimivaan Uudet pullot -kerhoon, käytännön pilailijan näkötestitauluihin sekä vanhojen kirkkojen ovipielistä tuttujen vaivaisukkojen nykyaikaisiin versioihin. 1980-luvun lopun julkkikset saavat omat sukuvaakunat, pieni musiikkisanasto johdattaa säveltaiteen pariin, uudenvuoden tinoja valetaan ihan tinassa ja

Pahkasian 35. numeron ilmestyessä vuonna 1988 huumorilehden tarjonnan pääpaino oli edelleen ränttätänttä- ja puupäähuumorissa. Mutta Pahkasian kehitys oli edennyt jo vaiheeseen, jossa laaja yleissivistys, lukeneisuus, politiikan ja talouselämän tuntemus, kirjallisuuden ja ruokakulttuurin osaaminen sekä kulttuuriperinnön hallitseminen edistivät lehden juttujen avautumista. Ihan kiertokoulupohjalta ei lehden kaikkia heittoja tajunnut – ehkä ei edes huomannut. Albumissa on 32

34. Pahkasika on suuri urheilun teemanumero. Miehille ja naisille, jotka hyppäävät puoli senttiä pitemmälle/korkeammalle/leveämmälle kuin muut tai juoksevat/uivat/hiihtävät puoli sekuntia nopeammin kuin muut (koskaan ei kuitenkaan ole käynyt ilmi, mihin urheilijat aikovat käyttää sen säästyneen ajan). Urheilun valinta Pahkasika-albumin teemaksi oli aikoinaan mielenkiintoinen veto. Tämä sen takia, että hyvin harva Pahkasian toimittajista tai avustajista on

Pahkasika 33 on eräs albumisarjan harvinaisimpia numeroita. Pahkasika 33:n painos jäi aikanaan jostakin syystä kirjapainossa vajaaksi, joten se loppui kustantajan varmuusvarastosta hyvin nopeasti. Alkuperäistä, ensimmäisen painoksen albumia on lähes mahdoton löytää, joten Pahkasika-keräilijät ovat odottaneet tämän numeron uutta, remasteroitua painosta ns. kieli vyö alla – vai miten se nyt meni… Juppimaailma eli kiihkeintä aikaansa 1980-luvun

Pahkasian 32. numero on pullollaan 1980-luvun juttuja. Ne tosin saattavat näyttää nykylukijasta hieman eksoottisilta. Esimerkiksi: Albumin avaa artikkeli, joka paljastaa, mitä todella tapahtui 1960-luvulla. (1980-luvulla tämä kiinnosti suunnattomasti – mutta tuskin enää.) Tässä Pahkiksen numerossa kerrotaan, millaisia versioita Suomi-filmien ohjaajat tekisivät Dallasista. (Nykylukija saattaa tosin kysyä, mikä hitto on Dallas). Albumissa uhrataan kokonainen sivu uusille

Tämän historiallisen Pahkasian numeron avaa riipaiseva tilitys siitä, miksi Pahkasian päätoimittaja tunki Saksan-laivalla koko matkakassansa kravattiinsa. Pahkasika 31 on suuri autoilunumero. Lärpäkkeessä on yhdeksän autoaiheista artikkelia. Mm. Pahkasian autokoulukysymykset, TM testaa: sauna-Lada, liftareiden vaarallisuusluokitus ja liikenneturvan ”valistus”julistesarja. Pahkasika kantaa huolta vandaalien työturvallisuudesta, esittelee yksinkertaistettuja palapelejä eri väestöryhmille ja lanseeraa käytännön proteesipiloja invalideille. 15 sivun sarjakuvakattaus!

Pahkasika-albumin kannessa on upea kuva Esther Williamsista. Alle 50-vuotiaille kerrottakoon, että mimmi on se Hollywood-näyttelijä, joka aina sukelteli merenneitona 1940- ja 1950-luvun vesimusikaaleissa. Muita Pahkasian tässä numerossa käsiteltyjä asioita, esineitä tai käsitteitä, joita EU-aikana syntyneet eivät välttämättä tunnista: kirjoituskone, vesisänky, maatalousnäyttely, tietosanakirja, Laika, ulosteiden heitto teatteriesityksessä, Lada, Sisu, Saab, Taika-Jim ja huutolaispoika. Sitä vastoin Pahkasian

Luppoajan vetelehtiminen saattaa joskus poikia yllättäviäkin saavutuksia. Vuonna 1987 Pahkasian toimitukseen oli saatu biljardi (ei tosin mikään opiskelija-asunnon kokoista normibiljardia, vaan vaatimaton minikokoinen versio). Muutamana talvisena päivänä biljardipeliä nakuttelivat ihan kilpamielessä Pahkasian päätoimittaja, kustantamon toimitusjohtaja ja lehden päivystävä graafikko. Ensimmäisenä pelistä putosi päätoimittaja. Muiden jatkaessa kahdestaan kilpaa toimituksen mestaruudesta päätoimittaja siirtyi pettyneenä työpöytänsä taakse. Aikaa

Huumorialbumin avaa mahtava kouluaiheinen paketti. Tiukka lataus kouluasiaa: Tutustumme mm. uusimpiin lunttaustapoihin, koulujen salattuihin biologian kokoelmiin, uudelleen kirjoitettuihin historiankirjoihin sekä ongelmaoppilaiden uudelleen ohjelmointiin. Vakiosarjakuvien kattaus on lavea: Pahkeinen, Pallopäät, Miihkali, Vanhat herrat, Hemmo Paskiainen ja Jurpo. Urheilumuseon vintiltä löytyy Pekka Tiilikaisen äänensärkijä. Kirkko käynnistää läpeensä markkinahenkisen jäsenhankinnan. Opimme, miten hyödyntää jälkiteollisen ajan uusia luonnonantimia (ns.

Vuoteen 1986 mennessä Pahkasika oli vakiinnuttanut asemansa. Paljon nuorta, lupaavaa tekijäkaartia oli astunut lehdentekijöiden riveihin. Varsinkin sarjakuvantekijöitä oli liittynyt avustajakuntaan ilahduttavan paljon. Sarjakuvapiirtäjien runsas määrä aiheutti toimitukselle kuitenkin mielenkiintoisen ”ongelman”. Upeaa, julkaisukelpoista sarjakuvamateriaalia alkoi kasaantua toimituksen hyllyille. Kaikki  tarjokkaat eivät yksinkertaisesti mahtuneet mukaan – sarjakuvajono alkoi kasvaa. Ratkaisu oli luonnollinen. Toimitus päätti tehdä  27. Pahkasiasta

Pahkasian tässä numerossa paljastetaan, miten huumorilehti valitsee materiaalinsa ja miten se työstetään julkaisukuntoon. Kerromme myös, mitä tehdä kesäkissalle syksyn tullen. Haluatko tietää, miten seniorikansalainenkin voi hypätä mukaan uuteen teknologiaan (Pahkasika kertoi sen siis JO VUONNA 1986!)? Pahkasiaan 26. numeron ehkäpä tunnetuin artikkeli käsitteli vesilläliikkujien turvallisuutta. Otsikon ”Älä huku” alla kerrotaan mm. miten välttyä siltä kaikkein

Pahkasian 25. numero on saatavana uudelleen ladottuna, taitettuja ja korjattuna painoksena. Pahkasian tässä numerossa on viiden sivun verta, hikeä ja oluthuuruja tihkuva matkakertomus Lahteen – 1980-luvun vaarallisimpaan kaupunkiin Suomessa. Matkueeseen kuuluu Pahkasian toimittajaksikon lisäksi musiikkilehti Soundin tähtireportteri. Tässä reissussa ei käy hyvin… Numeron sarjakuvatarjonta on kattava. Pahkasian suursuosikkeihin kuuluva Hemmo Paskiainen aloittelee kyseenalaisia seikkailujaan. Peräsmies,

Pahkasian 24. numero on saatavana uudelleen ladottuna, taitettuja ja korjattuna painoksena. Numeron 23 jälkeen Pahkasika vaihtoi kustantajaa. Lehden tekijät perustivat oman kustantamon Banana Press Oy:n vuonna 1985. Numerosta 24 eteenpäin kaikki Pahkasiat – numeroa 78 lukuunottamatta – on kustantanut Banana Press Oy. Sen 78. Pahkasian numeron kustansi WSOY-puljaan kuuluva Johny Kniga -kustantamo vuonna 2012. Mutta

Pahkasian julkaisemisessa on kolme kautta. Vuosina 1975–1979 Pahkasika ilmestyi omakustanteena. Vuonna 1980 se siirtyi ihan oikean kustantajan leippiin. Tamperelainen kustantamo Lehtijussi oy ja sen seuraaja Fanzine oy julkaisi Pahkasian numerot 8–22. Kesällä 1985 kävi ilmi, että kustantamo oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin. Nyt käsillä oleva Pahkasian 23. numero oli viimeinen tämän kustantajan julkaisema Pahkis. Seuraavasta –

Pahkasian 22. numeron ilmestyminen vuonna 1985 merkitsi suurta epävarmuuden aikaa. Lehden sisällössä se ei näkynyt, mutta toimitus eli kasvavan epätietoisuuden vallassa. Vaistosimme, että eräs aikakausi oli päättymässä. Pahkasian ensimmäinen kausi oli vuodet 1975–1979. Se oli undergroundin, aloittelun, kokeilun ja pioneerihengen aikaa. Vuonna 1980 Pahkasika siirtyi oikealle kustantajalle ja lehden toiminta vakiintui. Kesällä 1985 tuo tie

Pahkasika numero 21 on ilmestynyt kahdella erilaisella kannella. Ensimmäisessä ja kolmannessa painoksessa kansikuvana on öinen talvimaisema, jonka etualalla on Chevrolet Impala Hard Top Sedan 4dr vuosimallia 1972. Kakkospainoksen kannessa on filmiyhtiön vanha promokuva elokuvanäyttelijä Jayne Mansfieldista. Miksi näin? Syy löytyy tähdistä! Alkuperäinen kansikuva on päätoimittajan juniorivuosinaan pitkällä aikavalotuksella ottama diakuva, jonka pointti on sinimustalla yötaivaalla

Vuonna 1984 ilmestynyt Pahkasian 20. numero nyt uudelleen ladottuna, taitettuja ja korjattuna painoksena. Tämän Pahkakasian motto on ”Suuri preeria- ja jollotusnumero”. Preeriaa edustaa niteen kansikuva ja se jollotus hoitunee sisäsivujen annilla. Numeron kolme muistetuinta pläjäystä ovat Vanhojen herrojen avaruusseikkailu Space mess, Käytännön joulupilat ja Nykyajan seitsemän ihmettä. Mukana on myös kolmen Pahkasika-toimittajan huima matkakertomus vihamieliselle

Pahkasian alkumetrien kalkkiviivat – Pahkasika-lehdet 1–6 (1975–79) Voiko kirjalla on typerämpää ja kömpelömpää nimeä? Tuskin. Vuonna 1991 – jolloin tämä kummallisella nimellä otsikoitu teos ilmestyi – päämääräni oli nimenomaan se, että kirjalle tulee mahdollisimman höhlä nimi. Loppumetrien kalkkiviivoissa olisi vielä ollut joku logiikka, mutta alkumetrien – siinähän ei ole mitään tolkkua. Kaipa tälläkin päännousemalla eli

Muinaisen laulu- ja soitinyhtye Beatlesin eräs albumi tunnetaan parhaiten pitkäsoiton epävirallisella nimellä Valkoinen tupla. Pahkasika numero 19 taas tunnetaan parhaiten epävirallisella nimellä Valkoinen pusu. Pahkasika-trivian harrastajille kerrottakoon, että Pahkasian päätoimittaja vei kannessa esiintyvän huuliparin omistajan aikoinaan vihille. Metasarjakuvan voisi määritellä vaikkapa siten, että metasarjakuvassa sarjakuva kommentoi itse itseään. Pahkasiassa tämä tyylilaji on ahkerassa käytössä. Esimerkiksi

Aloitetaan kuriositeetilla: Vuonna 1984 ilmestyneessä Pahkasian 18. numerossa on sittemmin Finlandia-palkinnon saaneen kirjailijan käsikirjoittama sarjakuva. Mutta kenestä on kyse? Sen saat selville, kun plaraat tämän Pahkiksen numeron ja Finlandia-palkittujen listat läpi. Albumin kannessa on kuva, joka on teknisesti huomiota herättävän heikkolaatuinen. Kuvan pehmeys – tai suoraan sanottuna suttuisuus – johtuu siitä, että se on raju

Pahkasian numerossa 17 on eräs hupilehden muistetuimmista ja siteeratuimmusta ”ideoista”. Nimittäin Pahkasian kontrastipalvelu, josta voit tilata ädläävän, haisevan ja humalaisen häirikön luomaan sinulle kotrastia kun yrität lähestyä vastakkaista sukupuolta ”sillä mielellä”. Osakkeesi nousevat kummasti kun vertailukohta on ”sopiva”. Toinen ikimuistoinen artikkeli on ruokataiteilijan haastattelu, jossa kerrotaan, miten sikanaudasta ja muista ruokatarpeista saadaan taidetta. Ylittämätän taideteos

Kansalaisten luottamus kaikkeen painettuun sanaan oli vielä 1980-luvulla korkealla. Tämä koski myös Pahkasikaa. Olimme vuoteen 1983 mennessä julkaisseet jo 15 Pahkasikan numeroa ja satoja sivuja materiaalia, joka oli lähtökohtaisesti täyttä huuhendaalia. Lehdessä eivät pitäneet paikkaansa mitkään muut faktat kuin sivunumerot – ja aina eivät nekään. Siksi olikin melkoinen yllätys, että Pahkasian numerossa 16 julkaisemamme kolmen

Pahkasian 15. numero on todellinen tee-se-itse-alan toivepakkaus. Pahkis neuvoo, miten aivan tavallisesta pahvilaatikosta voi konstruoida atomisuojan. Käsistään kätevä saa neuvot, miten rakentaa toimiva sielu. Lisäksi saamme tietää, keitä ovat ne ammattimiehet, jotka ovat valmistaneet kaikki baarien heiluvat pöydät, vaatekauppojen sovituskoppien liian kapeat oviverhot ja yleisten käymälöiden toimimattomat lukot. Numeron 15 kansikuvassa näemme jotakin, mikä jakaa

Pahkasian numeroiden 12–14 tietämillä lehden teossa tapahtui perustavaa laatua oleva muutos. Aiemmin jokainen Pahkasian numero oli oma, erillinen projektinsa. Fokuksessa oli vain ja ainoastaan kulloinkin työn alla olevan numeron kokoaminen ja julkaisukuntoon saattaminen. Mutta numeroon 14 tultaessa oli jo ilmeistä, että nyt tehtiinkin Pahkasika-albumien sarjaa – ei enää yksittäisiä teoksia. Yhteydenpito avustajakaartiin tiivistyi; varmistettiin, että

Pahkasika numero 13 on todellinen tee-se-itse-väen unelmapakkaus. Albumin sivuilla neuvotaan, miten tavallisesta Hooverin pölynimurista saa värkättyä atomipommin, kuinka wc-pöntöstä tulee näppärä pikkupyykkäri ja miten vaativatkin lääketieteelliset toimenpiteet – mukaan lukien lobotomialeikkaukset – voi suorittaa itse Pahkasian korilääkärioppaan avulla. Maailma on muuttunut paljon vuosikymmenien saatossa. Esimerkiksi artikkelissa Merkillisiä kivipatsaita kerrotaan tutkimusmatkailija Thor Heyerdahlin löytämästä Ahvenanmeren pienestä

Pahkasika numeron 12 sivuilla ovat koolla jo lähes kaikki Pahkasian keskeisimmät kirjoittajat ja piirtäjät. Kiirehtipä lehden päätoimittaja heti tuoreeltaan julistamaan numeron siihen astisista parhaaksi.Pahkasian 12. numerossa alkoi huippusuosittu käytännön piloja -sarja. Ensimmäisenä ovat käsittelyssä käytännön pilat liikenteessä. Vanhat herrat ovat taistelulentäjiä vanhojen Korkkareiden henkessä. Hiljennymme myös ikuisuuskysymyksen äärellä: onko luontoon menemistä? Tässä numerossa on myös

Pahkasika numero 11 on suuri maanpuolustushenkinen teemanumero. Tämä pitää tietenkin ymmärtää sopivan pahkasikamaisesti. Numero 11 olikin ainoa Pahkasian numeroista, josta toimitus meinasi joutua oikeuteen. Asia kuitenkin raukesi ennen käräjäsalia. Teemanumero ei ollut etukäteen päätetty. Kävi vain niin, että tähän Pahkasika-albumiin kerääntyi iso määrä militaariasioita sivuavia artikkeleita ja sarjakuvia. Aiheinen selvä yksipuolisuus tuli ilmi vasta taittovaiheessa.

Pahkasian kymmenenteen numeroon koottiin numeroiden 1–7 parhaat jutut. Alkupään numerot 1–6 ilmestyivät vuosina 1975–1978 epämääräisinä monistenippuina, joiden painokset olivat vaatimattomat 100–300 kappaletta. Seiska oli jo oikea lehti ja sitä painettiin jo hieman enemmän. Pahkasian toimitus nimesi tämän painotuotteen osuvasti Suureksi voitonmaksimointialbumiksi. Tällä tietenkiin viitattiin siihen, että lukijoille myytiin jo toiseen kertaan samat jutut. Tosin kymppinumeron

Pahkasika 09 Legendaarisen huumorilehti Pahkasian uusi painos. Remasteroitu versio numerosta yhdeksän, joka ilmestyi alunperin vuonna 1981. Tämän klassikon voi tilata Banana Pressin verkkokaupasta. Pahkasian numerossa yhdeksän on yltiöromanttinen kansi. Vuonna 1981 se hämäsi varomattomia lehtipisteissä asioineita kansalaisia. Moni osti albumin vahingossa – ja jäi koukkuun! Usea vannoutunut Pahkis-diggari mainitsee ensimmäiseksi kiinnekohdakseen Pahkasian maailmaan nimenomaan tämän

Pahkasika n:ro 8 oli ensimmäinen numero, joka tuli myyntiin lehtipisteisiin ja marketteihin. Alun perin numero piti ilmestyä pienenä painoksena undergroung-vetoisesti. Mutta kun lehden originaalia kiikutettiin kirjapainoon, firman pomo näki materiaalin ja teki hullunhauskan tarjouksen: Hän halusi ryhtyä Pahkasian kustantajaksi. Siitä alkoi yhteistyö, joka kesti aina vuoteen 1985 saakka. Mustavalkoinen kansi vaihdettiin pikapikaa värilliseksi. Kansikuvanahan on

Pahkasika n:ro 7 oli ensimmäinen Pahkasian numero, joka painettiin ihan oikeassa kirjapainossa. Siisti, A4-kokoinen ja stiftattu eli hakasidottu julkaisu näytti jo ihan oikealta lehdeltä. Seiska ilmestyi vuonna 1979. Se oli viimeinen numero, joka julkaistiin underground-vetoisesti – eli ilman turhia rekisteröintejä, kirjanpitoja tai vastuuhenkilöitä. Myöhemmät numerot ovat eri kustannusyhtiöiden julkaisemia. Pahkasian tämä numero tehtiin edelleen samalla